Sain tänään muistion asukaskokouksesta, johon en päässyt töiden takia osallistumaan. Siinä oli mielenkiintoinen kohta: "Vieraspaikat ovat tarkoitettu vieraille, ei asukkaiden kakkosautoille. Jos kakkosautosi on vieraspaikalla, niin se voi aiheuttaa sinulle sakkoja tai varoituksia, jotka johtavat häätöön ennenpitkää."

Ok, ymmärrän idean. Mutta mihin hemmettiin se kakkosauto pitäisi sitten tunkea? Lähellä ei ole yhtään ainoata parkkipaikkaa (jokaisen läheisen parkkipaikan yhteydessä on maininta, että tarkoitettu vain sen talon asukkaille / asiakkaille, mikä taas ymmärrettävää). Meidän pihalla ei ole yhtään ylimääräisiä paikkoja. Kun taloudessa on kaksi aikuista ihmistä, joilla on molemmilla kohtuullisen pitkä työmatka, johon tarvitsee autoa, niin kaksi autoa on vain oltava. Valitettavasti, mieluusti itsekin luopuisin toisesta, mutta kun sitä vaan tarvitaan. Kai se nyt on johonkin saatava parkkiin?? Soitin isännöitsijälle, joka ei itse ollut paikalla, sen sijaan puhelimeen vastasi nainen, joka oli autuaan tietämätön mistään. Pitänee soittaa ensi viikolla uudelleen ja kysellä mihin se auto pitäisi tunkea.

Kulutan aikaa takapenkilla, lueskelen blogeista ihmisten kuulumisia. Suomi on yllattavan suuri maa, sen huomaa yleensa vain silloin kun joutuu matkustamaan sen halki. Onneksi ei tarvitse tanaan ajaa kotiin asti. Koiria oli sopivassa maarin ikava, vaikka oli mukavaa olla valilla ilman niita. Ilmeisesti niilla on kaikilla sujunut hyvin. Hiihtaminen oli mukavaa, kun paasi vauhtiin, laskettelu ennen kuin lumi muuttui sohjoksi. Ruoka oli ihanaa, kuten myos viini, seura viihdyttavaa. Erityisesti "lempilapsi" 6v, joka tarjosi matkan parhaat hetket: syoksya paa edella, kadet pystyssa loppumaki ja suoraan naperoportista hissille. Nyt on vasynyt, mutta kohtuullisen rentoutunut kuitenkin. Ihana palata kuitenkin kotiin, nyt saakin aloittaa heti pakkaamisen...

Korkattiin tänään tämän vuoden mökkeilykausi Ilmarin, Elsin ja Saakun kanssa. Ihan parasta, koirat oli aivan innoissaan ja juoksi koko ajan, nyt ovat jopa vaikuttaneet vähän väsyneiltä kotona :). Tehtiin ruoat valmiiksi jo kotona, tai lähinnä siis pilkottiin, mökillä sitten vaan sytytettiin nuotio ja laitettiin kasvisnyytit ja makkarat tulelle - nam! En vaan voi käsittää, miten jotkut eivät pidä mökkeilystä, mulle se on yleensä aina kesän kohokohtia.

Opiskelujutuista oon ollut ihan superinnoissani, laitoksen tutkimus, missä oon tavallaan mukana, on ihan tosi mielenkiintoisen oloinen ja tuloksetkin on tosi hyviä. Hieman olen harjoitellut datan analysointia, vielä on aika paljon harjoiteltavaa, mutta kyllä se siitä...
Työasiat sen sijaan vähän stressaa, toivottavasti ne saisi järjestykseen ennen kuin tulee kesä ja työmäärä lisääntyy.

Ehdin jo kirjoittamaan pitkän selostuksen siitä, miten ei ole mitään uutta kerrottavaa, mutta nyt onnistuin sen kadottamaan. Plaah. Mutta joo, päivitänpä tänne nyt, että elämä on mennyt eteenpäin vailla suurempia ponnisteluita ja vaikuttaa muutenkin mukavan tasaiselta ja rauhalliselta :)

Töitä on ollut ehkä hieman liikaa mun makuun, mutta minkäs teet kun ihmisiä on sairaana ja matkoilla jne, niin pakkohan se sit on jonkun nekin työt tehdä :).

Yliopistolla on ollut mukavaa, viime viikolla oli odotettua mukavampi englannin puhekurssi, jossa tunsin piiitkästä aikaa kuuluvani johonkin opiskelijayhteisöön. Normaalisti kun aina joutuu käymään yksin luennoilla eikä näe ketään kenen kanssa voisi jutella opiskelujuttuja (nyt kun phonetic_monkey ja hanska ovat mut laitokselle yksin jättäneet :-D), niin oli mukavaa vaihtelua, että näki joka päivä samoja naamoja.

 

Pihalla juoksee beagle iloisena kiekko suussaan, tulipa hyvä mieli sen ilon katsomisesta :)

Ensimmäinen yritys yhdistää livejournal ruokablogiksi. Tuli siis tehtyä illalla kakkoa, kun leipä oli vähissä ja sehän piti sitten kuvata kun aamupäivällä sain ohjeita kuvaamiseen. Ja ihan tyytyväinen olen sekä kakkoon että kuvaan, mutta opettelua tää kyllä vielä vaatii.

Tänään illalla oon surffaillut kauheesti erilaisilla muoti- ja ruokablogeilla, niitäkin löytyy ihan ja vaikka mitä ja joka makuun. Hullua. Koirablogit on niin tuttu genre, että on hassua miten joka harrastukselle on oma bloginsa. No, tästä innostuneena päätin että kai tätä livejournalia vois laajentaa käsittämään vaikka myös ruokaa. Ja siinä samalla voisi opetella kuvaamaan, nimittäin ruokablogeissa on aina myös kuvia ruoista. Tämä laitetaan harkintaan ja harjoittelun alle.

Aiemmin illalla olikin pitkästä aikaa koiratäyteinen päivä, kun ensin käytiin lenkillä (ja välissä syömässä) ja sitten mentiin Geen kanssa nollakoiriksi Turun tammitokoon. Ja sehän oli pitkästä aikaa ihan mukavaa! Geestä paistoi kauas treenaamattomuus, mutta se oli niin onnellinen ja iloinen, kun sai taas tehdä jotain :). Pikkuinen murunen.

Käytiin Rändömin kanssa Naantalissa yks päivä kävelyllä, siellä oli tosi ihanan lumista ja kaunista. Kuviakin yritin ottaa, mutta ilman jalustaa näillä taidoilla ei kovin hyvin onnistunut. Pitäis varmaan harkita jalustan ostamista ja kuvaamisen opettelua. Ehkä vielä jonain päivänä sitä osais. Am ja Ida, pitäisköhän teidän puolisot mulle jonkun pikakurssin?? 



Mulla on pieni pesänrakennus menossa, tai siis lähinnä on hirveän kiva kun saa pitkästä aikaa jotain muutettua täällä ja hankittua jotain uutta. Ikeasta haettiin jo keittiöön uusi laatikosto, mä huolehdin perustusten (??) kasaamisesta ja Rändöm laatikoiden ja lopputulos on ihan ehjä ja toimiva laatikosto! :) Jee.

Mulla on sellanen olo, että vois tätäkin päivittää vähän useammin...

Muuttosuunnitelmat joutu jäihin, tai päätettiin laittaa jäihin lähinnä, koska tultiin siihen lopputulokseen että tämä nykyinen asunto on ihan tarpeeksi suuri kahdellekin. Ja mikä parasta niin aivan loistavalla paikalla ja tosi edullinen. Eikä mun vanhemmilla tunnu olevan mikään kiire päästä Bestiksestä eroon, se viihtyy siellä tosi hyvin ja pärjää paljon paremmin kuin täällä rappusten kanssa, joten tämä on ihan hyvä ratkaisu.

Tulin siihen lopputulokseen tänään, että nyt voisi pitää baareilutaukoa muutaman viikon ennen Soul Seed -synttäreitä, ei tästä tule mitään, kun aina väsähtää ihan täysin eikä jaksa muuta kuin istua. Etenkin, jos on työpäivä alla niin olen aivan turhan väsynyt. Sen takia Soul Seed'kin vähän pelottaa, kun pitäis jaksaa vielä töiden jälkeen, mutta täytyy tsempata sitä varten.

Muuten oli kyllä mukava ilta, Dynamossa esiintyi ensimmäistä kertaa Jenny Björklund, joka lauloi tosi nätisti. Kuulosti vähän naispuoliselta José Gonzálezilta ja Felix ristikin hänet "Josefina Gonzáleziksi". Myös ruotsalainen Top Sound kuulosti mukavan rauhalliselta.

Raphael Saadiq on ihana, kuten myös Cat Power.

Ei meinaa saada unta, löysin "ihan täydellisen asunnon" ja nyt ei millään meinais nukuttaa. Mietityttää vaan, että onkohan se vielä vapaa ja saako sinne ottaa koiraa ja mahdettaiskohan me sit saada se. Se ois tosi mukavalla paikalla, kohtuullinen matka sekä töihin että keskustaan ja lenkkimaastot tosi mukavasti lähellä. Yhessä tasossa ja takapiha näytti kuvassa tosi mukavalta, kalliota jne., joten Bestiskin pääsis taas vähän helpommin kotiin. Pitää aamulla heti soittaa ja kysyä, josko sitä pääsis katsomaan. Se olisi ihan oikea koti; sauna, oma piha ja kaikkea :)

Tänään palasin virallisesti takaisin luennoille ja oli tosi mukavaa ja innostavaakin. Ihan ihmeellistä. Vaikka toisaalta ahdistaa se miten paljon pitäisi ehtiä käymään kursseja kevään aikana (etenkin jos vielä pitäisi koettaa myös muuttaa ja saada nää kaikki tavarat pakattua johonkin...), mutta silti on aika optimistinen olo. Ensimmäisiä kertoja koko opiskeluaikana on sellainen olo, että joskus vielä valmistuu, mikä tuntuu ihan huippukivalta. Paljon on sitä ennen vielä tekemistä, mutta eiköhän se siitä joskus.

Muuten elämä on ollut viime aikoina aika tavallista, aina välillä käyty ulkona, katottu paljon leffoja, syöty hyvin ja mä olen koettanut nähdä ystäviäni aina kun on ehtinyt. Mukavaa, tasaista, normaalia arkea pääasiassa. Tällä hetkellä tulevaisuus ei ahdista, vaan jännittävällä tavalla innostaa.

Ajattelin täyttää jonkun kyselyn odotellessani pesukoneenkorjaajaa, jotta aika kuluisi edes vähän nopeammin. Tällainen odottelu on niin tappavan tylsää, etenkin kun aina ei tarkkaan tiedä koska korjaaja on tulossa.

Koska lasten suusta kuulee totuuden, olen nyt virallisesti täti. Ystävän lapselle kerrottiin eilen, että olen "Åboflicka", mutta hän fiksuna poikana korjasi asian: "Ei Laura oo tyttö, Laura on täti". Että sillee :)

Hän uskottelee itselleen ja muille, että hän tekee taustatyötä kandiaan varten, että hän lukee tai että hän kirjoittaa. Todellisuudessa hän juo punkkua, syö suklaata, katselee kuvia pennuista / surffaa turhilla sivuilla ja välttelee nukkumaanmenoa. Huomenna hän joutuu heräämään kahdeksalta ja on taas väsynyt, joten hän ei pysty mielestään lukemaan tai kirjoittamaan ja hän täyttää päivänsä kaikella muulla aktiviteetilla.
 Hänen elämänsä on minun elämääni - todellisuuden pakoilua.

Täällä on tyhjää eikä mulla ole varsinaisesti mitään kunnon tekemistä ollut koko päivänä, lukuunottamatta pakollisia pyörän huoltoon viemistä ja auton katsastamista. Silti koulujuttujen tekeminen on hidasta kuin mikäkin enkä ole saanut juurikaan mitään aikaiseksi. Olen katsellut kuvia pennuista ja huokaillut ikävissäni, käynyt lenkillä, lukenut aivan jotain muuta kuin koulujuttuja jne.

Oon viime aikoina katsonut monta espanjalaista elokuvaa ja siinä samalla opetellut hyödyllisiä espanjan sanoja. Se on tosi kaunis kieli, melkein vois alkaa syksyllä opiskelemaan sitä, jos vain mahtuisi kielikeskuksen kursseille. Mistä tulikin mieleeni, että pitäisi vihdoinkin selvittää miten saisin suoritettua pakollisen kirjallisen viestinnän tentin, joka jäi viime keväästä roikkumaan... Kummasti roikkuu noi pakolliset opinnot, ja jos on motivaatio omaan alaan kadoksissa niin noihin sitä ei ole koskaan oikein ollutkaan.

Tein eilen pennuille leluja ja se oli sekä hauskaa että rentouttavaa. Vois vaikka koettaa kutoakin taas jotain, ainakin kummitytölle voisi kutoa jotain pientä. Kädet hyötykäyttöön televisiota katsoessa.

Perjantai-ilta kotona. Hassua. Tuntuu, että siitä ois ikuisuus kun oon viimeksi ollut yksin kotona perjantai-iltana jo tähän aikaan. Todellisuutta en tiedä. Pennut vievät tällä hetkellä mun ajan ihan kokonaan, pystyn suunnittelemaan tekemiset muutaman tunnin sykleissä ja taas pitää olla vahtimassa. Väsyttää aivan törkeän paljon, toisaalta noita katsellessa se kaikki tuntuu täysin vaivan arvoiselta.

Viini ja suklaa maistuvat ja Roisin Murphy kuulostaa hyvälle. Se on aika omituista, koska periaatteessa en pidä tämän lajin musiikista erityisesti, mutta jostain syystä Moloko ja nyt Roisin Murphy on aina iskeneet. Ehkä se on se ääni tai jotain, en osaa tarkemmin analysoida tai selittää.

Edellispäivänä olin sitä mieltä, että en pidä miehistä noin yleisesti ottaen kauhean paljoa. Tänään lenkillä tuli vastaan niin ihanan ystävällisiä mieshenkilöitä, että pakko muuttaa tuota mielipidettä sittenkin.

Ihmeellisiä ja ihmeellisen ihania ovat nuo pennut. Näyttävät lähinnä marsuilta, eteenpäin liikkuvat ryömien ja silmät ja korvat ovat vielä kiinni. Kuitenkin ovat älyttömän reippaita ja terhakkaita ja elinvoimaisia pieniä. Uskomattoman nopeasti kehittyvät, päivän vanhoina koettavat jo kiivetä siirtelylaatikosta pois ja syövät todella paljon ahneemmin kuin heti syntymänsä jälkeen.
Niitä voi vaan tuijotella ja ihmetellä eikä ollenkaan huomaa ajankulua.

Yhteensä niitä syntyi kuusi, tasapuolisesti tyttöjä ja poikia :).

Pakko laittaa vielä kuva pienokaisista mukaan:

Olin tulossa pyörällä kotiin päin lääkäristä, jossa kävin näyttämässä jalkaani. YO-kylän kohdilla pihatieltä tuli auto, joka ei huomannut mua ja ajoi päin. Pyörä (jonka sain just maanantaina takaisin toimintakuntoon) on hajalla - etupyörä niin vinksallaan, ettei se pyöri. Mulla tuli polveen vaan pieni ruhje ja samoin kämmeneen, mutta nyt alkoi käsi särkemään ja se on myös aika kosketusherkkä. Eli ei muuta kuin takaisin lääkäriin. Huoh.

Se on muuten kumma, miten alan aina lääkärissä miettimään, että oonkohan mä nyt ihan oikeasti kipeä. Yleensä joka kerta pohdin, että oonko mä täällä turhaan ja olisinko pärjännyt ilman sitä käyntiä. Nyt kyllä tuntuu, että illalla en mieti sitä...

Muuten tää olikin mukava päivä, sain kandille sopivasti lisäaikaa eikä tämän hetkisestä aikaansaannoksesta tullut murskatuomiota ja aurinko on paistanut koko päivän. Harmittaa, että sen piti päättyä näin.

Yritin äsken keksiä kahtakymmentä asiaa, jotka tekevät mut nyt just onnelliseksi. Sain kasaan yhdeksän. Laitoin ne yhdeksän talteen ja ajattelin miettiä loppupäivän ja koettaa illalla lisätä puuttuvat yksitoista listaan.

Mulla on ikävä iloisuutta ja onnellisuutta. Kaipaan niitä tilanteita, tapahtumia ja hetkiä, jolloin muistan olleeni iloinen ja onnellinen. Kaipaan niitä ihmisiä, joiden seurassa olen ollut iloinen. Ikävä sitä millainen itse olen ollut silloin. Tahtoisin taas jaksaa tehdä asioita, tahtoisin olla iloinen, tahtoisin olla itkemättä pidempään kuin kolme päivää. Mutta en jaksa. Ei ole voimia. En jaksa enää esittää, että kaikki on hyvin. En jaksa esittää, että pärjään, kun todellisuudessa on vaikea päästä ulos.
Eli ehkä kohta 10. on "kävin tänään lenkillä."

Sinä, joka luet tätä, laita omaan blogiisi ja listaa kaksikymmentä asiaa, jotka tekevät juuri nyt sinut onnelliseksi/iloiseksi. 

1. Ystävät, olette parhaita.
2. Just radiosta alkanut Adelen Chasing Pavements. Ihanan rauhallisen hyväntuulinen.
3. Paksukainen, joka paksuuntuu edelleen, mutta on alkanut taas syömään paremmin ja mun stressi on vähentynyt.
4. Sain tänään kirjoitettua vähän kandia. Vaikkakin vain hyvin vähän, niin se on silti eteenpäin.
5. Korjattu pyörä, enää ei tarvi kävellä ees taas tai kuluttaa luontoa autoilemalla, vaan pääsee polkemaan.
6. Ilma ei näyty niin synkältä ja pimeältä, aurinkokin ehkä vähän pilkistää.
7. Palkankorotus on lähempänä nyt, kun muukin kaupantyökokemus otetaan huomioon työkokemuksessa. Vaikka siihen on silti vieläkin aikaa vajaa puolisen vuotta, mutta se on kuitenkin lähempänä kuin ennen.
8. Saatiin eilen pentulaatikko kasaan ilman sen suurempia ongelmia.
9. Kohta pääsee syömään, alkaa olemaan nälkä.
10. Kävin tänään lenkillä.
11. Sain kirjoitettua ja lähetettyä 2,5 sivua kandityötä. Se ei ole paljon, mutta se on paaaaljon enemmän kuin kuvittelin saavani tähän mennessä tehtyä.
12. Työterveys. Mun jalkapohja on ollut jo pidemmän aikaa kipeänä ja vasta nyt tajusin, että työterveyteen voisi mennä asiasta valittamaan.
13. Työkaverit, jotka ovat huippuja.
14. Täydelliset naiset ja jäätelöannos.
15. Kohta pääsee nukkumaan, väsyttää.
16. Villasukat.
17. Vanhemmat, jotka ovat jaksaneet olla apuna ja tukena, nytkin Paksukainen pääsi hoitoon pitkien työpäivien ajaksi.
18. Koti, täällä on ihanan lämpöistä ja rauhallista.
19. Aamulla ei tarvitse käyttää koiraa ulkona ennen töitä, saa nukkua hetken pidempään.
20. Se, että keksin 20 kohtaa joista voin olla onnellinen.

Väsyttää, kaikki ja koko ajan. Ilmakin on niin epäpiristävä. Phuuuuh.

Mutta oon tällä viikolla opetellut tekemään asioita yksin, ja se on ollut ihan mukavaa - väsymyksestä huolimatta :)

Kokeilin äsken vaatteita, joita oon ostanut ehkä joskus vuosi-kaksi sitten. En tuntenut oloani ollenkaan kotoisaksi niissä ja päädyin laittamaan vaan hupparin taas päälle. Aloin miettimään tarkottaakohan tää sitä, että olen löytänyt itseni vai olenkohan mä sittenkin kadonnut johonkin? Veikkaisin ensimmäistä, mutta mitä jos totuus onkin se, että oon kadoksissa?