Perjantai-ilta kotona. Hassua. Tuntuu, että siitä ois ikuisuus kun oon viimeksi ollut yksin kotona perjantai-iltana jo tähän aikaan. Todellisuutta en tiedä. Pennut vievät tällä hetkellä mun ajan ihan kokonaan, pystyn suunnittelemaan tekemiset muutaman tunnin sykleissä ja taas pitää olla vahtimassa. Väsyttää aivan törkeän paljon, toisaalta noita katsellessa se kaikki tuntuu täysin vaivan arvoiselta.

Viini ja suklaa maistuvat ja Roisin Murphy kuulostaa hyvälle. Se on aika omituista, koska periaatteessa en pidä tämän lajin musiikista erityisesti, mutta jostain syystä Moloko ja nyt Roisin Murphy on aina iskeneet. Ehkä se on se ääni tai jotain, en osaa tarkemmin analysoida tai selittää.

Edellispäivänä olin sitä mieltä, että en pidä miehistä noin yleisesti ottaen kauhean paljoa. Tänään lenkillä tuli vastaan niin ihanan ystävällisiä mieshenkilöitä, että pakko muuttaa tuota mielipidettä sittenkin.